"Joskus on kiva olla vähemmän aikuinen"Kulttuurisen määrittelyvallan siirtymät ja julkisen puhuttelun areenat

Mediatutkijoille näyttää olevan tarjolla kaksi vaihtoehtoista tapaa hahmottaa yhteiskunnallisen hegemonian rakentumista. Habermasilaisessa demokraattisen julkisuusteorian traditiossa yksilöitä tarkastellaan järkeilevinä kansalaisina. Fiskeläisessä versiossa kulttuurintutkimuksesta yksilöt taas näyttäytyvät kuluttajina. Erittelemällä julkisuutta, medioitumista, kansalaisuutta ja kuluttajuutta koskevien keskustelujen päälinjoja ja ongelmia artikkelissa hahmotellaan joko–tai-asetelman sijaan sekä–että-mallia, jossa niin kansalaisuutta kuin kuluttajuutta koskevat näkemykset saatettaisiin hedelmälliseen keskinäiseen vuoropuheluun. Tätä havainnollistetaan konstruoimalla hahmotelma suomalaisista julkisen puhuttelun areenoista, jonka avulla tutkimus voisi saada otetta myös ”vakavan” ja ”populaarin” julkisuuden nykyisistä suhteist